Intialaisten vuotuinen valon juhla eli Diwali keräsi tänään pyhäinpäivän iltana alueen kaikki intialaiset perheineen viettämään yhteistä juhlaa. Diwalin suora käännös tarkoittanee valon tai lamppujen juhlaa, ja se symboloi hyvyyden voittoa pahuudesta. Diwalia vietetään näin loka-marraskuun vaihteessa ja se kestää viisi päivää. Monille hinduille se on uuden vuoden alkamisjuhla, mutta Intiassa Diwalia vietetään kansallisena juhlapäivänä uskonnosta riippumatta.
Sain kutsun juhlaan intialaisilta ystäviltä ja siten mahdollisuuden kokea tänään ihan erilaista juhlimista kuin suomalainen pyhäinpäivän hiljeneminen.
Kaikki olivat järjestäneet ohjelmaa illanviettoon, naiset tanssivat, lapset esiintyivät monella tavalla ja miesten humoristinen tanssi sai kaikki hurraamaan. Arvausleikit ja musiikkituoli-leikki sai aikuiset ja lapset osallistumaan kiihkeästi toimintaan.
Uskomattominta illassa oli naisten ja lasten värikäs kaunis pukeutuminen, miesten pitkät koristellut paidat ja huivit ja kaikki ne koristelut ja kynttilät, joilla juhlan tunnelmaa haluttiin luoda.
Lopuksi oli yhteinen intialainen illallinen, kaikkineen makuineen ja tuoksuineen.
Kun palasin ruuan jälkeen kuvaamaan alttaria, jolla kunnioitettiin kaikkia hindulaisuuden jumalia, olivat lapset ja aikuiset kerääntyneet tanssimaan lavan eteen ja pitämään hauskaa. Kenelläkään ei tuntunut olevan kiire kotiin tai nukkumaan vaikka ilta oli jo pitkällä.
Minulla on useita ihania intialaisia ystäviä. Heidän seurassaan olen oppinut, että vieraat ovat intialaisessa kulttuurissa suuressa asemassa. Heistä huolehditaan kuin hekin olisivat perheenjäseniä. Vieraat eivät koskaan saa jäädä nälkäiseksi ja heidän peräänsä katsotaan jatkuvasti. Tänäänkin sain tuntea heidän huomaavaisuuden ja huolehtivaisuuden, heidän varmistaessaan, että kaikki sujui hyvin ja sain ruokaa jne.
Ystäväni ovat tuoneet minulle vuosien mittaan mitä ihanimpia tuomisia Intian matkoiltaan, ja tässä muutama makupala vielä niistä.
...lisään huomenna tähän vielä pari kuvaa.
